Översättare erfordras: (jag förstår endast den sista meningen som jag strukit under 33-årige kommendanten Boris Potulov sköt sig själv i närheten av Torneå järnvägsbyggnad och att Helmikuu är Februari
Hittade detta i en PDF-fil
15.2.1918.
194
Teloitukset ja surmatapaukset
Heti Tornion valtausta seuranneena päivänä seitsemäntenä helmikuuta Tornion
edustan jäällä ammuttiin venäläisiä sotilaita. Tästä tapauksesta uutisoi
Norrskensflamma -niminen ruotsalaislehti seuraavasti:” Viisi venäläistä sotilasta ja
yksi luutnantti olivat hakeneet suojaa kansanopistolta. Mustakaartilaiset etsivät heitä,
ja he antautuivat ilman taistelua. Luutnantti asetettiin pikaoikeuden eteen, ja hänet
ammuttiin joidenkin gulassien vaatimuksesta, jotka olivat luutnantin asioihin
puuttumisen takia epäonnistuneet ruplien salakuljetuksessa. - Kertojamme oli paikalla
kun neljä venäläistä tuotiin tuomioistuinrakennuksesta. Mustakaartilaiset, jotka
saattoivat heitä jäälle, huusivat samalla kun tulivat ulos rakennuksesta: kaikki
jotka tahtovat ampua ryssänpiruja seuratkoon mukana! Suuri joukko mustakaartilaisia
ryntäsi esiin. Mestaus suoritettiin kun suuri joukko Tornion gulasseja oli
läsnä rouvineen, ja he nauraa hohottivat ja aplodeerasivat.”27 Nämä kuusi tulivat
virallisen selityksen mukaan ammutuiksi, koska heidät oli tavattu ase kädessä.
Mahdollisesti samasta tapahtumasta kertoo eräs muistelija, jonka mukaan Tornionjoen
jäällä ammuttiin kaksi sotaoikeuden tuomitsemaa venäläistä. 28
Samana päivänä Torniossa ammuttiin myös korkea-arvoinen venäläinen rajajoukkokomissaari
Svetlits, jonka tehtävä ilmeisesti oli ollut seurata Pietarista palaavaa
romanialaista legaatiota ja Romanian lähettiläs Constantine Diamandia punaisten
hallussa olevien alueiden läpi ja rajan yli. Diamandi ja koko hänen legaationsa
oli pidätetty Pietarissa tammikuun 13. päivän aamuna 1918 ja viety Pietarin-Paavalin
linnoitukseen. Seuraavana päivänä kaikki Pietarissa sijaitsevat ulkomaiset lähetystöt
vaativat Leniniä vapauttamaan Diamandin, mihin tämä myöhemmin samana
päivänä suostuikin selitettyään ensin, että pidätys oli tapahtunut vastalauseeksi
sille, että satojatuhansia nälkää näkeviä venäläisiä oli jäänyt mottiin itävaltalaisten
ja toisaalta romanialaisten ja ukrainalaisten väliin.29 Diamandi seurueineen pääsi
siis lähtemään Pietarista, mutta matka pysähtyi Tornioon punakaartilaisten räjäytettyä
rautatiesillan, ja siellä Svetlits tuli torniolaisten suojeluskuntalaisten teloittamaksi.
Ilmeisesti samassa yhteydessä surmansa saivat myös komissaari Smirnov sekä
kolme muuta venäläissotilasta.30
Svetlitsin ampuja oli K. M. Wallenius, joka on itse kertonut tapauksesta seuraavasti:
“Saapui sitten asemalle juna, romaanialainen diplomaattijuna Pietarista, jonka
Marski tietysti päästi rintaman läpi samoin kuin punaiset ennen häntä. (.) Katselin
minäkin tuota ihmettä, kun joku torniolainen kuiskasi korvaani, että siellä on
__________
27 Lackman 1991, 78; Paavolainen 1967 II, 128 viite 17.
28 Tornio 1621-12.8.1921, 256; Tornion lehti 15.2.1918; Oulasvirta T.A., Pk 869:8, SA (kopio SSSP:n
arkistossa).
29 Russia in War and Revolution. General William V. Judson's Accounts from Petrograd 1917-1918. Ed.
By Neil V. Salzman. The Kent State University Press 1998, 217-224.
30 Jullum Bjarne, Revolutionen i Finland. Hvordan kapitalistklassen hemprovoserte borgerkrigen.
Kristiania 1918, 32; Rabotsaja i Krestjanskaja Krasnaja Armija i Flot nro 19, 21.1./8.2.1918;
Veckojournalens praktupplaga 1918, 134; Paavolainen Jaakko, Poliittiset väkivaltaisuudet Suomessa
1918 II, Helsinki 1967, 128 sekä viite 17.
-----------------
195
venäläinen ent. Tornion bolshevikkikomissaari, kaamea mies! Hyvä! Minä tietysti
otin kaverin pois. Suurlähettiläs ilmoitti protestin, mihin minä vastasin, etten totisesti
ymmärrä, miten venäläisellä komissaarilla olisi romaanialaiset diplomaattipaperit.
Ja sitä paitsi, sanoin, 'tässä on sen verran vakavat paikat, ettei pikkuvalloilla
ole mitään puhumista.' - Poika on aina poika. Ja se komissaari kuoli.”31
Muutamia venäläisten kuolemantapauksia sattui myöhemmin keväällä
karkaamisyritysten seurauksena. Maaliskuun lopussa Tornion lehti kertoi, että kaikkiaan
21 venäläistä oli päässyt kasarmilta karkuun ja yrittänyt pelastautua Ruotsin
puolelle. Lehti epäili vartijaa lahjotuksi, koska “vangit hyppäsivät ulos ikkunasta
vartijan katsoa töllistellessä” ja koska tämä hälytti muut vahdit vasta kun karkulaiset
olivat jo kaukana. Näistä karanneista viisi tuotiin takaisin, viisi saatiin kiinni, kolme
haavoittui ja yksi kuoli. Samana päivänä yritti karata vielä toinen joukko venäläisiä,
mutta nyt vahdit olivat paremmin tehtävänsä tasalla ja tarttuivat heti aseeseen.
Kolmesta haavoittuneesta ainakin yksi kuoli.32 Tällainen pakoyritys todellakin on
tapahtunut siitä päätellen, että Tornion venäläisen sotavankileirin kuulustelupöytäkirjoissa
kuulustellaan vankeja pakoyrityksen johdosta nimenomaan maaliskuun
25. päivänä. Luonnollisesti kuulusteltavaksi joutui myös karkulaiset pakoon päästänyt
vahti, jääkäri Simo Alaviini, joka kertoi “säikähtäneensä niin kovin ettei ymmärtänyt
ampua eikä huutaa” ja puolustautui myös sillä, ettei ollut “koskaan ampunut
tällaisella kiväärillä , mutta noin kolme tai neljä kertaa pienellä winchesterikiväärillä
neljä vuotta sitten”. Kaikki syytökset siitä, että venäläiset olisivat hänet lahjoneet,
Alaviini kiisti jyrkästi. Alaviini suositeltiin vapautettavaksi ankaran varoituksen kera.33
Ruotsiin pakenemaan onnistuneet punakaartilaiset ja venäläiset sijoitettiin ensin
Morajärven internointileirille, josta venäläiset siirrettiin Fristadiin. Fristadissa oli
jo ennestään parisensataa venäläistä, puolalaista ja virolaista, ja heidän joukkoonsa
liitettiin kuutisenkymmentä rajalla pidätettyä venäläistä.34
Torniossa pidätettyinä olleista venäläisistä kuoli vankeusaikana ainakin kaksi.
Huhtikuun 12. päivänä vanki nimeltä Pavel Lukin lähti kasarmilta eikä pysähtynyt
vahdin useista kehotuksista huolimatta, jolloin vahti oli pakotettu ampumaan tätä
kohti. Lukin kuoli välittömästi. Suojeluskunnan Tornion alueen päällikkö lähetti tästä
selostuksen Pohjolan piirin päällikölle. Vankeusaikana menehtyi myös Pavel
Postnjak 17.4.1918 (sairaalassa).35 Luutnantti Ikolan muistiinpanojen mukaan helmikuun kolmantena päivänä oli Tornion aseman 33-vuotias komendantti Boris Potulov ampunut itsensä asemarakennuksen lähellä.
mvh
Doris Olsson